Talouskriisi lisää odotuksia Obamaan
Barack Obaman valinta Yhdysvaltojen presidentiksi oli harvinaisen kiistaton. Hän pääsee aloittamaan maailman vaikutusvaltaisimman maan johtajana ilman valintaan liittyviä spekulaatioita.
Tällä kertaa valitsijat halusivat suurta muutosta ja se heille myös luvattiin. Suurta vaalivoittoa seuraa aina kuitenkin arki. Uuden presidentin suurimmat haasteet liittyvät talouteen.
Yhdysvaltain asuntorahoituksesta alkanut globaali finanssi- ja talouskriisi on osoittanut, että toisen maailmansodan jälkeen luotu finanssiarkkitehtuuri, ns. Bretton Woods-instituutiot, eivät ole riittävän tehokkaita estämään finanssikriisejä. Amerikkalaisen talousnobelistin Joseph Stiglitzin mukaan IMF epäonnistui säätelyä koskevissa reformeissa. Tehokkailla reformeilla ja riittävällä säätelyllä oltaisiin voitu ainakin välttää kriisin leviäminen.
Kriisi helpotti Obamaa voittamaan kilpakumppaninsa, mutta paljon vaikeampi asia on saada maan talous kuntoon ja palauttaa kansalaisten usko tulevaisuuteen. Moni amerikkalainen on jo menettänyt työpaikkansa ja kotinsa. He odottavat Obamalta politiikkaa, joka korjaa asiat.
Yhdysvallat on niin vaikutusvaltainen maa, että kaikki mitä siellä tapahtuu vaikuttaa myös Eurooppaan. Euroopan unioni on jo osaltaan joutunut kärsimään finanssikriisistä, vaikka sen jäsenmaissa on noudatettu kohtuullisessa määrin tarvittavia säätely- ja valvontavaatimuksia. Vaikka keskinäisriippuvuuden vahvistuessa kriisien leviämistä ei voida estää, niiden ennalta ehkäisyyn voidaan panostaa.
Meidän kannaltamme olisi huolestuttavaa, jos Barack Obama palaisi protektionismin tielle luodakseen työpaikkoja kotimaahansa. Sellainen politiikka istuu huonosti hänen moderniin imagoonsa, mutta amerikkalainen tapa tehdä ratkaisuja on kovin erilainen kuin eurooppalainen.
Globaaliin finanssikriisiin tarvitaankin nyt globaalit vastakeinot. Stiglitz on esittänyt monen muun asiantuntijan tavoin, että YK:lle tulisi varata keskeinen rooli suunniteltaessa uutta finanssiarkkitehtuuria, koska YK:n legitimiteetti on edelleen hyvin vahva. Myös EU:n puheenjohtajamaa Ranska on tukenut uuden finanssiarkkitehtuurin kehittämistä ja toivonut YK:lle keskeisempää roolia hankkeen edistämisessä.
YK:n asemaa tulee vahvistaa jälleen myös ulkopolitiikassa. Kun Osama bin Laden suoritti World Trade Centerin iskut, julisti presidentti Bush sodan ”pahan akselia” vastaan - vastoin YK:n turvallisuusneuvoston kantaa. Sota merkitsi Yhdysvaltojen väliintuloa Afganistanissa ja Irakissa. Aluksi Bush nousi politiikallaan suosionsa huipulle, mutta kun ensimmäisiä amerikkalaispoikia tuotiin kotimaahansa sinkkiarkussa, alkoi suosio hiipua.
Obama on ulkopoliittisesti erittäin kokematon, mutta hän käytti vaalikamppailussa taitavasti hyödykseen Bushin politiikan vastaista mielialaa. Nyt uudelta presidentiltä odotetaan nopeita ratkaisuja, joita ei ole helppo toteuttaa, sillä Obama lupasi kotiuttaa amerikkalaiset Irakista puolessatoista vuodessa. Se on kunnianhimoinen tavoite, jolle pitää toivottaa onnea.
Venäjän ja Yhdysvaltojen välit ovat viime aikoina viilentyneet. Tämän ovat aiheuttaneet tapahtumat Georgiassa, Kosovossa ja viimeaikaiset ohjusvälikohtaukset Keski-Euroopassa. Suomalaisittain on tärkeää, että suurvallat tulevat hyvin toimeen. Sen vuoksi olisi tärkeää, että Yhdysvaltojen ulkoasioiden johtoon tulisi poliitikkoja, jotka ymmärtävät Venäjää.
Jotta YK:ta ei jatkossa sivuutettaisi kriisien ratkaisemisessa, sen toimintaa on uudistettava heijastelemaan paremmin muuttuneita olosuhteita. Tähän liittyen EU:n tarkkailija-asema YK:ssa tulisi muuttaa siten, että sillä olisi turvallisuusneuvostossa pysyvän jäsenen asema. Tämä edellyttäisi Ranskan ja Britannian luopumista omista paikoistaan.
Uusi järjestely loisi paremmat edellytykset tehostaa multilateralismia erilaisten äkillisten kriisien hoitamiseksi ja vahvistaisi EU:n legitimiteettiä. Tämä olisi myös Suomen edun mukaista.
